On keskiviikkoiltapäivä ja Perhekoti Toiskan avokeittiössä vallitsee rauhallinen tunnelma: kodissa asuvat nuoret ovat koulussa ja työntekijät omissa töissään eri puolilla tilaa. Työharjoittelijat Helmi ja Katri ehtivät hetkeksi töidensä lomassa istahtaa kanssani pöydän ääreen kertomaan kokemuksistaan. Molemmat ovat ehtineet olla Toiskassa työharjoittelussa jo useamman viikon ja Helmille tämä on jo toinen harjoittelujakso Toiskassa.
Puskaradion ja kahvipöydän kautta harjoittelijaksi
Molemmille Toiska oli tullut tutuksi jo aiemmin mm. kavereiden ja koulun opettajien kautta. ”Jotkut kavereistani olivat olleet täällä ja kehuivat paikkaa kovasti”, Kokkolan Centriasta yhteisöpedagogiksi pian valmistuva Helmi kertoo. ”Toiska nousi esiin monissa paikoissa. Somessa olen seurannut Toiskaa ja saanut hyvän kuvan toiminnasta. Sittemmin Ilkka-Pohjalaisessa oli täältä tehty hyvä juttu, josta kiinnostuin paikasta niin paljon, että päätin hakea. Myös koulusta kannustettiin hakemaan tänne harjoitteluun”, SeAMKin sosionomiopiskelija Katri ynnää.
Haastattelupäivästä naiset kertoivat, että heidät otettiin heti lämpimästi vastaan. ”Tuli heti tervetullut olo. Sain tulla suoraan kahvipöytään muiden joukkoon ja siitä tuli mukava välitön meininki. Sen jälkeen oli haastattelu, jossa kyseltiin paljon asioita. Vastausta ei tarvinnut odotella ja jännittää pitkään, vaan sain heti siinä kuulla, että tulen valituksi.”, Helmi kertoo kokemuksistaan, johon Katri vielä lisää: ”Marin koira tuli heti vastaan ja siitä tuli jo tosi tervetullut olo. Se itse haastattelu oli laaja ja perusteellinen, huomasi että heitä kiinnostaa taustani ja se, että olen juuri oikeassa paikassa. Sain myös heti sen jälkeen kuulla, että saan aloittaa harjoittelun.”
Kaikki harjoittelujaksot ovat erilaisia ja harjoittelijan itsensä näköisiä
Työharjoittelijoita voi tulla Toiskaan hyvin erilaisilta aloilta ja siksi on tärkeää, että opiskelija itse voi suunnitella harjoittelunsa kulkua omien opintojensa ja kiinnostuksensa kohteiden mukaan yhdessä Toiskalaisten kanssa. ”Meiltä kysyttiin, että haluammeko painottaa harjoitteluamme enemmän perhekodin puolelle vai tallin puolelle. Näin saimme vaikuttaa harjoittelun painotuksiin ja sitä kautta myös sisältöön”. Katri kertoo, että hevoset ja eläimet ovat hänelle hyvin tärkeitä, joten luontaisesti häntä kiinnosti myös tallin puolen toiminta eli sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja maatila- sekä eläinavusteinen työ päivätoiminnassa. Helmi sen sijaan halusi kokea mahdollisimman paljon erilaisia puolia ja tutustua nuorten elämään kodissa ihan jokapäiväisessä elämässä.
Harjoittelun alussa tulee eteen paljon uusia ihmisiä ja asioita, mutta työhön pääsee nopeasti hyvin kiinni, kun on itse aktiivinen. ”Aluksi tulee tosi paljon uutta ja on hyvä vähän seurailla, että mitä täällä tehdään ja miten kaikki toimii. Mutta itse rohkeasti kyselemällä ja tutustumalla kaikki selviää ja sisään pääsee nopeasti”, kertovat Helmi ja Katri harjoittelun alun kokemuksistaan. Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että keneltä tahansa voi kysyä apua, kun sellainen tilanne tulee eteen.
Kysyin Katrilta ja Helmiltä ihan tavallisesta työpäivästä, ja mitä kaikkea siihen kuuluu. ”Työpäivän aikana saa olla mukana ihan samoissa asioissa kuin työntekijäkin: siivousta, ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä, nuorten kanssa yhdessäoloa, tukemista ja ajanviettoa, sellaista ohjauksellista ja läsnäolevaa tekemistä. Saamme olla mukana ihan sellaisissa arkisissa perhekodin asioissa”, molemmat kertovat.
Tämän lisäksi harjoittelun painotuksiin liittyen harjoittelujaksoihin on kuulunut erilaisia ohjauksellisia projekteja. ”Koska minulla tämä on jo syventävä harjoittelu, kuuluu jaksoon sekä yksilö- että ryhmäprosessin ohjausta. Pääsin suunnittelemaan mm. naistenpäivän tapahtuman sekä grillikauden avajaishäppeningin. Yksilöohjauksessa olen ohjannut ja tukenut nuoria itsenäistymisessä, eli arkisten asioiden hoitamisessa, kuten ruuanlaitossa ja siivouksessa”, Helmi kertoo kokemuksistaan. ”Me toteutimme kahden nuoren kanssa rauhallisen unelmakarttatyöskentelyn”, Katri kertoo enemmän yksilöohjaukseen painottuneesta työstään.
Tärkeintä on kohdata ja olla läsnä
Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuten itse on suunnitellut, vaan elämässä tulee erilaisia tilanteita, jotka voivat muuttaa suunnitelmia ja siten esimerkiksi myös harjoittelun ajalle suunniteltuja ohjaustilanteita. ”Näissä tilanteissa on tärkeää mennä se nuoren etu edellä ja vaikka itsellä olisi hienojakin suunnitelmia toiminnalle, on hyvä pitää mieli avoimena sille, että tarvittaessa niitä voi joutua muuttamaan. Nuori elää hetkessä ja saattaa olla, että jokin meidän suunnittelema juttu ei sovikaan siihen tilanteeseen ja mielentilaan ollenkaan”, naiset pohtivat ja jatkavat: ”Tavoitteisiin voi kuitenkin päästä eri kautta, vaikka alkuperäinen idea ei toteutuisikaan. Eniten se vaatii työtä oman pään sisällä, että pystyy päästämään irti jostain omasta suunnitelmasta tai ajatuksesta, ja lopputulos voi silti olla hyvä.”
Pysähdyimme vielä hetkeksi keskustelemaan nuoren voimaantumisesta ja itsenäistymiseen tukemisesta. Aihe herätti paljonkin ajatuksia. ”Toiskassa arkirutiinit, arjen pyöriminen ja se ihan perustyö on paljolti samaa kuin monissa muissakin paikoissa. Ero ehkä tulee siinä, että täällä arvomaailma näkyy arjessa ja on luontevasti tärkeä osa toimintaa, eikä sitä tarvitse erikseen tuoda ohjaustilanteisiin ikään kuin päälle liimattuna.” Monet nuorilähtöiset, itsenäistä elämää ja voimaantumista tukevat toiminnot ovat kaikessa tekemisessä, prosesseissa ja ajatuksissa jo valmiiksi mukana: ”Se on se tietynlainen ajatusmaailma, joka on kaikilla yhteinen ja jaettu.”
Kysyin, onko joku asia Toiskassa yllättänyt harjoittelijat. Vastaukset liittyvät pitkälti eläinten ja etenkin hevosten merkitykseen toiminnassa. ”Yllättävää on ollut, miten merkittäviä eläimet oikeasti perhekodin tytöille ovat. Niitä tykätään hoitaa mielellään, ja tytöt tulevat selvästi paremmalle mielelle eläinten kanssa ollessaan”, Katri pohtii. Toiskassa hevoset ja kaikki eläimet ovat isossa roolissa ja läsnä arjessa. ”Kaikki on yhtä isoa perhettä ja hyvin kodinomaista: sen tekee ihmiset, eläimet ja tämä maatilaympäristö”, Katri toteaa vielä.
Helmi pohtii sitä, mikä on ollut yllättävää ja hienoa nähdä: ”Onnistumisen kokemukset eläinten kanssa. Ne ovat selvästi itsetuntoa vahvistavia ja positiivisesti vaikuttavia asioita nuorille. Sen kautta nuori saa muuta ajateltavaa ja pääsee hetkeksi pois sieltä oman päänsä sisästä”. Hevosten ja eläinten lisäksi Toiskassa on myös paljon muutakin aktiviteettimahdollisuutta. Kaikille riittää erilaista tekemistä: nuorilla on tilaa löytää se oma juttunsa ja sen oman jutun muodostumista tuetaan yksilötasolla.
Monia kokemuksia rikkaampana kohti loppuopintoja ja työelämää
”Kokemuksena tämä on ollut hyvin silmiä avaava. Tässä näkee, mitä kaikkea nuorille kuuluu. On haastavia taustoja ja tilanteita, ja miten inhimillistä se on. Elämässä voi tulla mitä vaan eteen ja siinä kun itse saa olla tukena, niin se on hieno kokemus”, Helmi pohtii harjoitteluaan. Molemmille tämä jakso on ollut myös tärkeä oman henkisen kasvun prosessi. ”Tässä saa myös tehdä töitä itsensä kanssa aika paljon, että osaa päästää asioista irti, eikä jää murehtimaan päässään liikaa esimerkiksi päivän tapahtumia. On tärkeää ymmärtää, ettei se oma murehtiminen vie asiaa välttämättä yhtään eteenpäin ja täytyy vaan luottaa siihen, että kyllä kaikki asiat järjestyy aikanaan.”
Helmi ja Katri molemmat painottavat myös sitä, miten tärkeää on huolehtia itsestään. ”On tärkeää huolehtia myös omista voimavaroista: Jätä työjutut työmaalle ja tee vapaalla omia mielekkäitä juttuja ja muista levätä! Muista olla lempeä itseäsi kohtaan, koska tässä tulee paljon uutta opittavaa ja omaa aktiivisuutta tarvitaan”.
Kaikkiaan Katri ja Helmi kokevat, että harjoittelu on ollut hyvin antoisa ja rikastava kokemus. Kysyin heiltä, mikä voisi olla sellainen asia, minkä haluaa ottaa täältä mukaansa lähtiessään. ”Yhteisöllisyyden ja tämän vuorovaikutustavan. Vuorovaikutuksessa toisten kanssa syntyy tosi hyviä juttuja ja yhdessä tekemistä, kunhan vain uskaltaa avata suunsa. Yritän jatkossa itse olla aktiivisempi hyvän vuorovaikutuksen edistämisessä nyt, kun siitä on malli, mitä se onnistuessaan voi olla”, Helmi pohtii. Katri on oppinut asioiden priorisointia ja sitä, että uskaltaa vain rohkeasti ottaa oman aikansa asioille silloin, kun sitä tarvitaan.
”On tämä kyllä tosi ainutlaatuinen paikka, ja jos eläimet ja lastensuojelu kiinnostaa, tänne kannattaa kyllä hakea. Eikä hakemista kannata yhtään pelätä, vaan rohkeasti laittaa vain hakemuksen,” Katri rohkaisee muita harjoittelupaikan hakemista harkitsevia. ”Ja tänne voi tulla aivan hyvin kauempaakin, koska asunto saattaa järjestyä lähistöltä. Kannattaa vain ottaa rohkeasti yhteyttä ja kysyä”, Helmi vielä lisää.
Kiitokset Helmille ja Katrille tästä haastattelusta ja hienoista harjoittelujaksoista! Kohtaamisiin! 🙂 – Jonna, Toiskan köökkireportteri